Tule huoltojoukkoihini Baltian melontoihin


Huoltotarinoita
Viron ja Latvian
maratonmelonnoista.


Vöhandumaratoniin osallistuu yli tuhat joukkkuetta. Kantopaikoilla on vilskettä ja sutinaa.
Valpas huolto on silloin kaiken a ja o.
 Huolto on välttämätön.

Olen melonut Vöhandumaratonin Virossa muutaman kerran ilman huoltoa. Yksinäistä ja hankalaa. Kun tulen kantopaikalle rantaan, etsin katseellani rannan yleisöstä uhrin, jolle viittilöin, että ota kanootin keulasta kiinni.

Avuliaita kantajia löytyy, mutta huolto on paljon muuta kuin kantoapu voimalaitoksen ohi. Huolto kantaa melojaa koko matkan.


Päivän kestävissä melonnoissa (Vöhandumaraton ja Turi-Tori) huolto toimii autonkuljettajana. Autolla viedään kanootti lähtöpaikalle ja melonnan jälkeen ajetaan kanootti katolla takaisin majapaikkaan. Matkan varrella huolto on varusteiden, juomien ja makupalojen välivarasto. Kanootti koitetaan pitää mahdollisimman kevyenä, joten vettä ei oteta koko matkalle, vaan sen verran kuin on tarvis.

Huollon viihtyvyyden kannalta kaksin on aina kaunihimpi. Suurin osa ajasta on odottamista.

Gauja XXL melonnassa melotaan kaksi vuorokautta yhteen menoon. Jos mitään yllättävää ei tapahdu, niin huolto tietää etukäteen missä pitää olla. Taukopaikalla huolto odottaa valmiin lämpöisen aterian kanssa. Huolto pystyttää meille teltan ja varustaa sen, että pääsemme nopeasti ottamaan torkut. Kun jatkamme matkaa, huolto pakkaa tavarat ja lähtee ajelemaan kohti seuraava paikkaa.

Majoitumme yleensä hotelleissa. Olemme varanneet sviitin tai muuten vaan huoneen, johon mahdumme koko porukka.

Reissun aikataulu Viron melontoihin on lähtö laivalla perjantaina aamulla ja ajo lähtöpaikalle. Melonta on lauantaina. Majoitus samaan hotelliin ja sunnuntaina ajo takaisin Tallinnaan ja laivalle niin, että ollaan sunnuntai-iltana Helsingissä.

Gauja XXL -melontaan lähdetään Helsingistä laivalla torstaiaamuna. Illalla majoitutaan johonkin lähelle lähtöpaikkaa. Perjantai menee varustautumisessa ja melomaan lähdetään perjantai-iltana.


Jos kaikki menee hyvin, ollaan maalissa sunnuntaina illalla. Maalista ajetaan jokunen tunti kohti Tallinnaa ja jäädään matkan varrelle yöksi. Maanantaina ajetaan sitten Tallinnaan laivalle ja ollaan maanantai-iltana kotona.

Majoitus ja matkat kuuluvat huollon tinkiin. Ruuat omaan piikkiin.


Kevään 2020 melonnoissa olen todennäköisesti yksin.
Keulamelojani Sampo Harju leikataan kevättalvella ja hän on melontojen aikaan vielä toipilas.


Nämä Viron ja Latvian melonnat ovat minulle tuttuja.
Turi-Torin olen melonut kahdesti, Vöhandun seitsemän kertaa ja Gauja XXL -melonnan kahdesti.


Jos alkoi kiinnostaa, lähetä viesti Jaakolle: jaakko.makikyla (@) gmail.com


Ensi kevään tapahtumat: 

Viro, Turi-Tori 11.4. 2020 https://tyritori.ee/ 
Viro, Vöhandumaraton 18.4. 2020 https://www.vohandumaraton.ee/en/ 
Latvia, Gauja XXL 1.-3.5. 2020 http://gaujaxxl.lv/en/ 


Ja marraskuussa:



Vuonna 2018 Erkki Lampén oli huoltona
sekä Vöhandussa että Gaujalla

Ryhmämme toimi hyvin. Erkki oli loistava huolto. Kuin hyvä hovimestari. Ei puuttunut tekemisiimme, mutta kaikki oli valmiina kuin taiottuna. Jos meille tuli joku ongelma, niin hänellä oli heti ehdotus ratkaisuksi. Joella Sampo piti useammankin luennon alueen geologiasta. Hienoa sekin. Kyllä, ensi vuonna uudelleen.

Team Welhonpesän Hampparit

Our Butler, on the left.
"Erkki Lampén is a sociologist,
traveler and writer who loves dogs."

"Sinne ne pulahtavat joelle, säätävät istuma-asentoa ja alkavat meloa. Ilmaantuvat taas yöllä pimeältä joelta jotakin kokeneina, syövät, menevät nukkumaan. Heräävät, syövät, pulahtavat joelle. Lähestyvät iltapäivällä joenmutkan takaa, tahti näyttää hyvältä, en tiedä mitä ovat taas kokeneet. Syövät, puhuvat, nukkuvat hetken, pulahtavat taas joelle ja katoavat mutkan taakse.

Pystytän teltan, lämmitän ruokaa, autan rantautumaan, pysyn poissa jaloista. Keitän kahvin, herätän, autan joelle, toivotan hyvää matkaa.

Suurimman osan ajasta autoilen pitkin Latviaa jonka kevät on viikon tai pari Suomen kevättä edellä, pysäköin kansallispuistoon tai joenvarteen, kuvaan lintuja ja ajattelen että ehkä joskus minäkin tulen tänne kanootilla, ehkä koiran kanssa, aivan kaikessa rauhassa.
Tämä ei ole ollenkaan huono osa. "
Erkki Lampén, huolto         

 




 Vuonna 2019 Jouni Piiroinen
oli huoltona Vöhandussa.
Our steel-nerv service.
Jouni Piiroinen.

Ilmeisesti huolto pelasi, kun ei tarvinnut kävellä kotiin.


Lähtisitkö Vöhandu maratonille huoltajaksi? Kysymys vaati muutaman sekunnin sulattelun ennen myöntävää vastausta ja kun vielä vapaa järjestyi niin tottakai! En oikein osannut odottaa mitään,en ole meloja(pari kertaa kokeillut), enkä oikein tiennyt mitä minulta odotetaan, mutta tiesin asioiden selviävän.

Startissa lauantai aamuna rupesi avautumaan tapahtuman koko...olihan ilmottautuneita joukkueita yli tuhat. Kun Jaska ja Sampo meloivat rannasta lähtöpaikalle, kadotin heidät noin minuutissa kirjavaan osallistujamereen. Jaska oli vuokrannut gps -paikantimen, mutta se toimi jonkin aikaa lähdön jälkeen ja myöhemmin reitin lopussa, joten loppujen lopuksi melko turha. Signaalia piti seurata nettilinkin kautta ja heikon verkon ja suuren katsojamäärän takia se ei toiminut.Iso apu oli ennakkoon tehty keskituntivauhtiin perustuva taulukko, josta sai riittävän hyvän aika-arvion, missä kulloinkin herrat meloivat.

Reitin varrella oli neljä patoa, joiden yli autoin kantamaan kanootin. Samalla sain toiveet, mitä seuraavalle kantopaikalle tarvitsee tuoda, ruokaa juomaa ym. Ylityspaikoilla oli paljon katsojia, mutta auton parkkeeraminen ei ollut ongelma, sen sai aina maks. sadan metrin päähän, kun vaan härskisti ajoi paikalle ja käytti parkkimetodia ”eteläeurooppa”. Myös parkkialueita oli järjestetty pelloille, jotka kuivalla ilmalla kantoivat, mutta sateella voisin suositella nelivetoista...

Suurin osa päivästä kului odotellessa. Välillä istuskelin joen rannassa ja pitkät ajat kantopaikoilla. Aikaa olisi ollut vaikka käydä jossain lähikaupungissa syömässä, mutta koin luonnossa ja maaseudulla kiertelemisen paremmaksi vaihtoehdoksi. Jos sää olisi ollut kylmä, olisin luultavasti lukenut kirjaa autossa tai sitten todellakin käynyt retkellä jossain pidemmällä. Eväinä minulla oli juustoa, lihaa, hedelmiä ja vettä, lisäksi reitin ruokapaikoilta sai keittoa.

Seuraavan kerran otan mukaan repun. Vaikka isoja määriä ei autolta tarvitse tuoda, silti muovikassi ei ole ihan paras...lisäksi kunnollinen roskapussi, oikeastaan ainoa miinus järjestäjille oli liian harvassa olevat roskikset.
Loistava reissu! Ilmeisesti huolto pelasi, kun ei tarvinnut kävellä kotiin. Kiitos herrat!
Jouni Piiroinen   


Vuonna 2019 Paavo Juntunen
oli huoltona Gaujalla
 


Gauja XXL huoltajan näkökulmasta
Paavo Juntunen kirjasi tuntojaan. 
Olin itse suunnitellut osallistuvani Gauja XXL melontaan jo vuonna 2019, mutta onnettomien sattumien summana olin vielä toipilaana kilpailun koittaessa. Mieli halusi Gaujalle mutta kroppa ei pystynyt, niin oli tavallaan onnenpotku, että huoltojoukoille oli tarvetta enkä epäröinyt hetkeäkään lähtemistä.

Olen kokenut monenlaisia ultramatkan kilpailuita osallistujan näkökulmasta joten minulla oli aika hyvä kuva siitä millaisia zombeja saan holhota seuraavat 50 tuntia ja kuinka homma hoituu sujuvasti. Taukopaikoilla odotellessa sain seurata muiden joukkueiden tekemisiä josta yritin tietysti imuroida kaiken opin tulevaisuutta varten.

Gauja XXL ei ole pelkästään melontakilpailu. Se on kestävyyskilpailu. Sekä mielen että kropan pitää toimia lähdöstä maaliin. Jaakon ja Sampon joukkueessa kohtasi mielestäni hyvin kokemus ja raaka voima. Nämä kun yhdistettiin periksi antamattomaan mielenlaatuun niin sillä se homma taputeltiin maaliin.

Kokemuksen merkitys korostui vuonna 2019 siinä, että se joka osasi lukea jokea tuli maaliin ehjän aluksen kanssa. Moni jäi matkan varrelle. Yhden Virolaisen kaksikon korjasin aikani kuluksi sillan alla Siguldan kylässä jonne odottelin Jaakkoa ja Sampoa ruokailemaan.

Siguldassa olin hetken hieman huolissani huollettavistani. Oli kuin hidastettua elokuvaa olisi katsonut. Puhe oli kohtuullisen järkevää vaikka selvästi huomasi kuinka viestiyhteys aivojen ja suun välillä kärsi pahoista viiveistä. Vesille lähtö oli myös hauskaa seurattavaa… hetken näytti siltä, että kumpikin nukahtaa kesken kanootin vesille laiton. Kyllä se siitä sitten taas lähti homma käyntiin kun oli melat kädessä ja matkanteko jatkui kevyen virran auttamana.

Oli aivan mahtavaa seurata kuinka jokainen tapahtumaan osallistunut sai ylittää itsensä monella eri tavalla viikonlopun aikana.

Sen verran kokemus muutti alkuperäistä suunnitelmaa vuoden 2020 osallistumisen osalta että yksiköiden sijaan tulemme naisystäväni kanssa kaksikolla. Yölliset sumut vieraalla joella on haastavia kenelle tahansa joten ainakin ensimmäinen kerta mennään turvallisemmin yhdessä. 





Off-Road -melonnan äänenkannattaja.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista. Vastaan, kunhan huomaan kommentin. Jos on kiire, laita email suoraan tai vaikka Facebookin kautta mulle.

You are welcome to comment in English too.